Yleistietoa

Traumatisoituminen

Vakava loukkaantuminen tai sen uhka, oma tai läheisten kuolemanvaara sekä oma tai läheisten fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen voivat olla traumaattisia. Traumatisoitumisen uhkaa lisäävät tapahtuman intensiteetti, kesto, toistuvuus, ennustamattomuus, kontrolloimattomuus, äkillisyys, kokijan ylivoimainen pelko sekä myös muiden stressitekijöiden kumulatiivisuus.

Traumatisoivaa voi olla myös joidenkin asioiden puuttuminen, kuten huolenpidon puute ja emotionaalinen kaltoinkohtelu. Traumatisoiva tapahtuma voi koskettaa yhtä henkilöä (väkivallan uhriksi joutuminen) tai vaikutuksen piiriin voi joutua myös perhe tai laajempi yhteisö (perheväkivalta, aseellinen ryöstö, tulipalo, perheenjäsenen yllättävä kuolema, työpaikkaonnettomuus, työtoverin itsemurha tai suuronnettomuus).

Jo 1800-luvulta saakka on eurooppalaisessa traumatutkimuksessa hyväksytty perusasiat siitä, miten ylivoimainen tilanne vaikuttaa yksilöön ja nykytutkimus tukee näitä käsityksiä. On opittu, että ylivoimainen tilanne muuttaa aivotoimintaa, integraatiokykyä, muistia ja kehon toimintaa.

Traumatisoitumiseen vaikuttavat myös yksilön subjektiiviset luonteenpiirteet sekä ajankohtainen elämäntilanne kuten väsymys, sairaus ja masennus.